Helsingin keskustassa Mikonkadun ravintoloiden edessä ja Rautatieaseman sisäänkäyntien edustoilla näkee kaikkina iltoina ja öinä, mutta etenkin keskiviikkoisin, torstaisin ja viikonloppuisin miehiä autoineen ja autoitta, joista tietää että heillä on aikeet tehdä rikoksista raain, tuhoisin ja vahingoittavin naisen näkökulmasta, jos he vain saavat siihen tilaisuuden. He aikovat raiskata naisen, naisia, jos se vain on mahdollista. Kyse ei ole mistään naksahduksesta päässä, vaan raiskaus-suunnitelmat ovat muhineet ja muhivat näiden miesten päissä alati. Kun raiskaajat ovat ulkomaalaistaustaisia, on useimmiten kyse tarkoituksellisesti tuhota ja vaurioittaa muita kuin oman maalaisia naisia. Muut kuin oman maan naiset ovat 'huoria' ja ovat vastine heidän ex-kotimaidensa prostituoiduille.
Miehet ovat ainakin näillä kyseisillä paikoilla passissa koko illan, yksin ja yhdessä. Kierretään ja haetaan sopivia uhreja. He toimivat tietoisesti ja heidän toimintansa kaava on suunniteltua. Usein yritetään saada yksi nainen autoon, jossa on monia miehiä. Tarjotaan 'kyytiä kotiin', 'pyydetään drinkille autoon' tai 'jatkoille muualle'. Tarjotaan pimeää taksia sopivantuntuisille naiskaksikoille. Yksi miehistä saattaa ehdottaa kävelyä esimerkiksi Kaisaniemen 'raiskauspuistoon' mahdolliselle tulevalle raiskauksen uhrille. Miehen kaverit tarkkailevat taustalla sivusilmällä hankkeen onnistumista ja liittyvät joukkoon, jos nainen saadaan lähtemään kävelemään kohti Teatterikujaa. Kotona näitä miehiä saattaa odottaa kihlattu, jonka kanssa suunnitellaan perhettä ja häitä tai jopa viimeisillään raskaana oleva oman maan oma kulta.
Helsingin poliisit ovat tietoisia tästä kaikesta. Mihinkään toimiin ei ole kuitenkaan ryhdytty, vaikka paljon olisi pystytty tekemään, jos vain olisi haluttu jo monien vuosien ajan, sillä ilmiö ei ole uusi tai tuore. Se kertoo siitä, että asenteissa ja ajatteluissa on pahoja vääristymiä myös muiden kuin raiskaajien päissä.
80-luvulla Ruotsissa tällainen raiskaustoiminta oli jo poliisien arkipäivää. Heillä oli jo silloin omat osastonsa ulkomaalaisten tekemille rikoksille. Raiskauksiin siellä suhtauduttiin erittäin vakavasti jo silloin. Milloin Suomessa tunnustetaan, että raiskaus on rikos, jonka seuraukset voivat olla hyvin laajat ja usein ovatkin? Raiskaukset särkevät yhteiskuntaa monitahoisesti ja koskettavat usein myös monia ulkopuolisia ihmisiä uhrin läheisistä puhumattakaan. Tiedän perheen, jossa nuoren tytön joukkoraiskauksesta seurasi perheen särkyminen sekä kaikkien perheenjäsenien syvä vaurioituminen, jolla on ollut erittäin tuhoisat ja laajat seuraukset moneen eri suuntiin ja monien eri ihmisten elämänpiireihin. Raiskaus ei kosketa ja vaurioita vain raiskattua, vaan koko yhteiskuntaa.
Nyt Helsingissä joukkoraiskatun (3.9.2010) nuoren naisen elämä tuhottiin pahimmassa tapauksessa hänen elämänsä loppuun. Kestää luultavasti vuosia ennen kuin hän pystyy käsittelemään koko asiaa ja jos hän ylipäätään pystyy siihen koskaan. Monet raiskatuista päätyvät mielisairaaloihin lopuksi elämäänsä. Monet joutuvat psykoosiin ja käyttävät psykoosin estolääkitystä lopun elämäänsä. Jotkut selviävät joten kuten eteenpäin, useimmat jatkuvista pelkotiloista, masennuksista tai persoonallisuushäiriöistä kärsien. Jotkut palaavat työ- tai opiskeluelämään, monet eivät kykene siihen enää koskaan. Jotkut pystyvät tapahtuneesta ja kaikesta huolimatta perustamaan perheen, useille sitä vaihtoehtoa ei enää ole johtuen raiskauksesta johtuvasta loppuelämän kestävästä oireilusta. Raiskaus kulkee mukana myös niiden elämässä, jotka pystyivät perustamaan perheen ja vaikuttaa siellä omalla laillaan jokaiseen perheenjäseneen ja läheiseen usein tiedostamattomana ja tiedostamattomin seurauksin.
Koska Helsingin poliisi ja maan päättäjät eivät näy saavan aikaan mitään koskien raiskauksia (ihmisoikeusjärjestöjen lukuisista pyynnöistä huolimatta), niin onko kansalaisten aloitettava järjestäytynyt katupartiointi, jotta edes muutamalta uudelta uhrilta vältytään?
Kahdeksassa vuodessa linnaa ei ole yhtään liikaa näille raiskaajille. Jos he ovat jonkin muunkin maan kuin Suomen kansalaisia, on heidät karkoitettava Suomesta ja Pohjoismaista loppuiäkseen.
Kukaan ei voi haluta Suomeen vastaavia ulkomaalaisten tekemiä raiskauslukuja kuin mitä Ruotsissa on. Se on estettävissä monin keinoin, jos niin halutaan.
Raiskauksen uhri voi olla tapahtuneen johdosta määrätynlaisessa shokkitilassa vuosikausia. Parhaimmatkaan hoidot, terapiat ja lääkitykset, joita Suomessa on saatavissa eivät välttämättä auta. Aika ei välttämättä paranna mitään. Nämä asiat on saatava kaikkien ihmisten tietoon ja tietoisuuteen, jotta edes osa raiskauksista ja tekemättä.
