Lainauksia mielipidekirjoituksista

[Julkkikset Team]

"SYYTTÄJÄ koivisto mielenvikainen?
nyt se on nähty.

suomen syyttäjä ARI-PEKKA KOIVISTO on tunnekuohussaan rinnastanut sieppauksen tappoa kovemmaksi teoksi.

taposta on säädetty 8 vuoden rangaistus ja ari-pekka koivisto tunnekuohun vallassa hakee minimi tuomioksi turun sieppaajalle 8 vuotta ja enimmillään 11 vuotta.

näin se menee eli sieppaus on vakavampi rikos ari-pekka koiviston mielestä kuin tappo???

se on hyvä, että rikollisille kovat tuomiot, MUTTA eihän tässä ole mitään järkeä, että turun sieppaajalle haetaan minimissään 8 vuotta ja enimmillään 11 vuotta.

joku on pahasti vialla, jos kolminkertainen tappaja tommi nakari, on tehnyt tapon, istui siitä muutaman vuoden, teki taas tapon ja istui siitä taas muutaman vuoden ja taas vapautui ja teki taas tapon ja sitten tuli tuomiota 11 vuotta eli tappajat istuvat suomessa parin vuoden kakun kerrallaan ja sieppauksesta haetaan 8-11 vuoden tuomiota??!?!?

selittäisitkö ari-pekka meille minkälainen järjenjuoksu sulla tai sun edustamalla laitoksella on?

raiskaajat ja lapsiinsekaantujat todistetusti suomessa pääsevät sakkotuomiolla, mutta sinä haet sieppaajalle 11 vuoden kakkua?

eli lapsiin saa sekaantua, mutta sieppauksesta saat 11 vuotta?

joku tässä maassa ja sen oikeudessa on vialla."

[Julkkikset Team]

Tuolla syyttäjän logiikallahan Suomen valtio syyllistyisi itse joka kerta pahempaan kuin tappoon, mikäli vangitsee tai pidättää jonkin ihmisen esitutkinnan ajaksi.

[Julkkikset Team]

"OECD:n tuoreen ennusteen mukaan kaksi kolmesta suomalaisnaisesta suorittaa korkeakoulututkinnon, mutta miehistä vain yksi."

Joskus muinoin yliopisto tarkoitti korkeinta mahdollista opinahjoa, tieteen ja sivistyksen hautomoa, ylläpitäjää ja edelläkävijää. Laitosta, jossa koulutettiin älyllisesti kyvykkäimmistä ja tiedonjanoisimmista ansiokkaita tutkijoita, suunnittelijoita, asiantuntijoita ja johtajia. Nyt tilanne on se, että tässä maassa yliopistoon pääsee ihan kuka vain (itse asiassa mihin tahansa tiedekuntaan, jos viitsii pikkuisen harrastaa ulkolukua). Jopa väitöskirjan saa läpi lahjoilla, joilla ennen olisi ollut vaikea selvitä läpi apukoulusta.

Tämä luonnollisesti näkyy ja kuuluu akateemisessa maailmassa. Missään muualla ei ole niin paljon pösilöitä kuin yliopistolla. Siellä pahimmissa tapauksissa yhdistyvät älyllinen heikkous ja täydellinen tietämättömyys reaalimaailmasta ja käytännön asioista. Ei ole ihme, että meillä nykyisin on näitä aivan käsittämättömiä aivopieruja laukovia "asiantuntijoita" joka ohjelmassa ja aivan käsittämättömiä logiikka- ja asiavirheitä sisältäviä väitöskirjoja ja "tutkimuksia" ilmestyy harva se päivä. Asiaa ei myöskään paranna se, että ne heikoimmat tapaukset yleensä vielä jäävät hommiin juuri yliopistolle (mikäpä yksityinen taho heitä palkkaisikaan).

"Tieteen" tekemisen kriteeriksi riittää tänä päivänä, että osaa päätyä oikeisiin johtopäätöksiin ja pistää sivistyssanoja putkeen. Tuossa vähän ajattelemisen aihetta asian tiimoilta (ja tilanne on kuluneiden parin vuosikymmenen aikana vain pahentunut): http://www.physics.nyu.edu/sokal/lingua_franca_v4/lingua_franca_v4.html

[Julkkikset Team]

"Olemme rakentamassa omaa taloa ja asumme vuokralla siihen asti kunnes talo on valmis. Asumme talossa jossa asuu kolme someliperhettä. En olisi voinut muuttaessani uskoa minkä määrän meteliä, sotkua ja ongelmia kolme perhettä voi saada aikaiseksi. Päivärytmi on heillä täysin erilainen kun meillä muilla asukkailla, iltaisin huudetaan ja kiljutaan pihalla klo23 asti (yleensä siis lapset, isommat vahtii pienempiä ja pihalla voi olla kerralla kolmekymmentä kiljuvaa ja huutavaa lasta) HUOM! normaalit lasten leikkiäänet ja huudot ei häiritse minua, itsellänikin on lapsia ja tiedän että ääntä lähtee, mutta käykääpä "somalipihassa" niin yllätytte! Rapussa huudetaan ja aivan avoimesti hissin ja käytävän lattioille syljetään. Normaali puheääni on heille vieras käsite ja ensimmäisestä kerroksesta huudetaan asiat kolmanteen jne...

Suitsukkeiden tuoksu leviää rappukäytävässä jatkuvasti ja tunkee myös muidenkin asukkaiden asuntoihin. Astmaatikon äitinä haju ja savu ärsyttää kovasti, mitään ei vaan voi tehdä, isännöitsijän mukaan asunnoissa saa polttaa suitsukkeita. Väliovet pidetään auki ja postiluukut on revitty rikki, siksi savu pääsee rappuun. Asiasta on huomautettu mutta heitä ei vaan yksinkertaisesti kiinnosta muu kuin oma tapa olla ja elää.

Pihalle on istutettu sireenejä, pihlajia, yms viihtyisyyden parantamiseksi. kesällä katsoimme kun somalilapset repivät oksat ja lehdet jättäen raadot jäljelle, kukaan ei vahdi heidän tekemisiään eikä opeta mikä on oikein ja mikä väärin. Sitten kun joku talon asukas menee sanomaan asiasta kuulee vain sen yhden sanan minka ovat hyvin opetelleet...RASISTI!

Olen niin onnellinen kun pääsen tästä taloyhtiöstä pian perheeni kanssa pois!"

[Julkkikset Team]

"Käytän rahani mieluummin oman perheeni hyväksi, kuin jonkun helvetin venäläisen isoäidin."

[Julkkikset Team]

"Aivojen taipuvuus optimistiseen ajatteluun on yleensä vain hyvä asia, sillä jos ihminen ajattelee pessimistisesti tulevaisuudesta, hän ei juuri motivoidu toimimaan itsensä parhaaksi. (lähde: ote Amerikkalaisesta tutkimuksesta)"

http://www.suoli.net/pieni-osa-aivoissa-saa-ihmiset-ajattelemaan-positiivisesti/

[Julkkikset Team]

http://ristoaallonharja.blogit.uusisuomi.fi/2010/08/29/mita-mina-haluan/

[Julkkikset Team]

Lyhyesti: byrokraattinen projekti tarkoittaa sitä, että kuinka paskanjauhaminen muutetaan oikeutukseksi: 1) ryöstää ihmisiltä enemmän veroja, 2) oikeutukseksi pakottaa ihmiset toimimaan jonkun saatanan pajupillin tahdissa ilman mitään järjellistä pointtia kuin pelkkä simputus.

Ratkaisu tähän on semmoinen, että yhteiskunnan premissejä tulisi muutta siten, että jos byrokraatti X haluaa saada hankkeen Y aikaiseksi, tämä menee ja käärii hihat ja HOITAA HOMMAN ITSE ja antaa tavallisten ihmisten elää omia elämiään.

Jos otetaan esimerkkitapauksena jokin täydellisen hypoteettinen ilmastonmuutos, joka pitäisi pysäyttää (mikä on totaalisen vajakki ajatus, koska pysähtynyt ilmasto ilman muutoksia tarkoittaa kuun kaltaista planeettaa... zzzs), niin byrokraatti palkkaisi oikeita ammattilaisia suunnittelemaan tuotteita, jotka ei saastuta niin paljoa. Tukee kevyesti, eli veroratkaisuilla, näiden tuotteiden tuloa markkinoille. Kun tuote kuluttaa ja saastuttaa vähemmän, antaen kuitenkin kuluttajalle saman hyödyn kuin kilpailevat huonommat tuotteet, niin silloin sellaisten tuotteiden menekki tapahtuu omalla painollaan. Noin. Tavallista ihmistä ei tarvitsisi häiritä tipan tippaa asiassa, ja samalla haluttu hanke menisi eteenpäin.

Jos olet byrokraatti ja luet tätä, niin mieti, ^onko tuo liian vaikeata? Jos on, voisitko harkita semmoista, että olisiko koko ihmiskunnalle parempi jos et olisi enää ensi viikolla byrokraatti ja hakisit jotain muuta työtä?

http://ristoaallonharja.puheenvuoro.uusisuomi.fi/93486-byrokraattinen-projekti

[.]

Eksistentialistit asettuvat rationalismia ja positivismia vastaan painottaessaan toimintaa, vapautta ja päätöksentekoa perustavanlaatuisina. He kieltävät, että ihmisolennot olisivat ensisijaisesti rationaalisia. Sen sijaan eksistentialistit kääntävät katseensa sinne, mistä ihmiset löytävät merkityksiä. Eksistentialistit esittävät, että ihmiset tekevät todellisuudessa valintoja sen mukaan mikä on merkityksellistä heille, eivät sen mukaan, mikä on järkevää.

Järjen hylkääminen merkityksen lähteenä on yleinen eksistentialistisen ajattelun teema, samoin kuin huoli, levottomuus ja pelko, jota koemme kohdatessamme oman radikaalin vapautemme ja tietoisuutemme kuolemasta. Kierkegaard näki rationaalisuuden mekanismina, jonka avulla ihmiset kohtaavat luontaisen levottomuutensa, pelkonsa olla maailmassa. Jos voin uskoa, että olen rationaalinen ja myös kaikki muut ovat rationaalisia, minulla ei ole mitään syytä pelätä eikä olla levoton oman vapauteni vuoksi.

Sartre näki järjen eräänä "huonon uskon" muotona, minän pyrkimyksenä tyrkyttää rakenteellisuutta ilmiöiden maailmaan — "toiseen" — joka on perusteiltaan irrationaalinen ja sattumanvarainen. Sartren mukaan rationaalisuus ja muut "huonon uskon" muodot estävät meitä löytämästä merkitystä vapaudesta. Yrittämällä tukahduttaa tunteemme levottomuuteen ja pelkoon rajaamme itsemme jokapäiväisen kokemuksen piiriin, samalla luopuen vapaudestamme ja alistuen muodossa tai toisessa "toisen" valtaan.