Noi moikka sulle vaan Masa, hauska tavata
![[Big Grin]](biggrin.gif)
.
Kiitos kommentteistasi ja onhan se ilo minunkin puolella tavata ihmisiä jotka ovat seurailleet niitä kisojani. Olen todellakin yllättynyt näin positiivisesta palautteesta kun olen saanut niin monelta ihmiseltä täällä forumissa. On ollut minusta tosi hauskaa kun löysin ystävän kautta kuin ihmeen kaupalla tään paikan.
On tullut sellainen paikka eteen että muistelee muistelemistaan kaikkea noita vuosia ja monta kisaa kun kävin silloin läpi. Kyllä se vain toi minulle erillaista kokemusta elämääni kuin oisin muutoin paikalla ollessani ja tavallista elämää viettäessäni.
Oikeastaan kaikki alkoi siittä kun oltiin joskus Ruotsista kesälomalla taasen tääl suomessa ja yhtenä iltana oltiin juhlimassa jotakin synttäreitä enoni luona Ruosniemessä kun sitten TVssä sanottiin että Miss Vikinki kisat alkaisi. Tietty niinkuin hyvin tavallisessa suomalaisessa missikansan kodissa niin me kaikki keräännyttiin siihen telkkarin äärelle seuraamaan kisoja.
Muistan kun silloin tokaisin että vielä minäkin joskus menen missikisoihin mikä sai aika lailla hilpeyttä aikaan, ei sen vuoksi että ajattelivat etten voisi vaan mitenköhän ihan tavallisen työläisperheen tytär sellaisiin menisi, ei ees varmaan hyväksyttäis. Taisin siihen aikaan olla joku 9n vuotias. Niin ne vuodet vierivät ja tuota ulkonäköäkin alkoi jonkinverran tulla, ainaskin pojista päätelleen heh. Ajan mittaan unohdin nuo lapsuusajan höpsötykset ja aikainen aikuistuminen astui kuvaan. Sitten kun Satakunnan Kansassa ilmoitettiin että Porissa alkaisi Sanelma Vuorren mannekiinikoulu se vanha kaipuu alkoi astua esiin sieltä piilostaan. Olin haaveillutkin olevani mannekiini ja malli ja oli ain ollutkin tapana poseerata valokuvissa. Olin muuten eka kerran valokuvamallina 12 vuotiaana ruotsissa valokuvausliikkeelle. Noh, ilmottauduin sitten sinne kouluun ja oli aikas jännittävää odotuksen aikaa ennenkuin se alkaisi. Sanotaan että Sirpa kulki aikaslailla silloin pilvilinnoja rakentelemassa heh. Yhtenä iltana muuten ennen kuin tiesin tästä koulusta niin olin duunis iltavuorossa ja röökillä pihalla parin muun työkaverin kanssa ja katselin tähtitaivasta, se on aina kiehtonut minua, ja silloin yhtäkkiä näin tähdenlennon ja kerkesin toivoa että minusta tulisi malli. Sitten siin oltiin ja näin toisen lennon, toivoin että menestyisin mallina ja pääsisin Pariisiin. Sitten kulu pari iltaa ja näin kolmannen lennon ja silloin toivoin että pääsisin Miss Suomi kisoihin.
En tiennyt uskoisinko vai oliko se vain vanhollista taikauskoa mutta kaikki toivomukseni kävi toteen, mutta kummiskin ennen sitä niin kiersin monta kisaa. En tiedä kiehtokon minua se voitto ja menestyminen, vaiko ne lahjat ja se kiertely paikasta toiseen, mutta kummiskin niin ne saattoi minut elämäni tiellä josta tuli hyvinkin kokemusrikas ja eritoteen kaks työrupeamaa on minulla aina mielessä ja sydämessä, eka on Ranskan kiertue Committee L'Elelgance Francesin sopimus kun kierrettiin joka puolella ympäri Ranskaa ja meillä oli 40 Haute Couture näytöstä silloin casinoissa tai kylpyläkaupungeissa. Toinen oli Välimeren risteily kun tehtiin Portugalista, kesti 15 vuorokautta ja käytiin silloin Cagliarissa Sardenhassa, Venetsiassa, Dubrovnikissa, Jugoslaviassa, Corfun saarella Kreikassa, Palermossa Ciciliassa ja viimein mutta ei vähiten pidetty, Tangerissa Maroccosiissa. Ikimuistoinen reissu luxus laivassa MS Funchal.
Mikä oli ihaninta oli kun ei ollut kuin 5 muotinäytöstä laivalla koko risteilyn aikana *Hymy*. Valokuvasessio meillä oli keskellä Placa de St Marcosissa iltapuvuille ja se oli totisesti näkemisen arvoista sillä kuvasimme balettiliikkeillä ne puvut. Tosi hassua oli kun molemmilla sivuilla siin toril tai aukiolla niin oli iso terassikahvila ja molemissa oli oma orkesteri soittamassa ja viel eri musaa. Kuvasimme suurpiirteisesti keskellä ja siis musiikki sekottui aikas ihmeellisesti, mutta tavallaas niin se auttoi kun antoi inspistä kuvien liikkeille =)).
Voi jeena taas mä tääl höpisen ja nukkumaan pitäisi mennä heh. Koulut taas alkaa ja tytön tarvii aamulla herättää. Kait se on paikko painua pehkuihin tästä vaiks ei yhtään uneta.
Oikeastaan tulin hiukan tuohtuneena tänne katsomaan kun katoin nauhalta sen subtvn extran Miljoneeri-Jussista. Olin siis ihan järkyttyny, oli vähän samaa luokkaa kuin Mister Finlandinkin filmaukset. Siis voiko sen alempiarvoisemmaksi mikään ohjelma enää mennä kuten niiden tyttöjen kera jolla ei ole hajuakaan eleganssista ja hienovaraisuudesta mitä puhuvat tvlähetykseen, joku niist tytöistä tokaisi itse että suomen kansa ajattelee että ne on kanamaisemmat ja tyhmimmät jne. en voisi enempää olla hänen kanssaan samaa mieltä, enkä minä sitä sanonut vaan hän itse heh.
Taisi olla viimeinen kerta kun katsoin sitäkin ohjelmaa. Siis jos järkyttyä haluan niin katson sitten mielummin uutisia.
Hauskaa viikkoa sulle ja kaikille
Yst. Halauksin
Uni tai Sirpa
![[Wink]](wink.gif)
)
