Vuoden 1974 Miss Suomi-kisat jäivät historiaan kaikkien aikojen skandaalikisoina. Mukana loppukilpailussa oli 12 tyttöä. He olivat: Merja Aaltonen, Talvikki Ekman, Tarja Forss, Tarja Kallankari, Reija Kauranen, Mirja Keisteri, Sirpa Lapinkero, Maarit Mustakallio, Johanna Raunio, Liisa Seppälä, Arja Töyrylä ja Leena Vainio.
Vuoden erikoisuus oli Hopeakenkä- trio. Siihen kuuluivat kilpailijoista Mirja Keisteri, Johanna Raunio ja Leena Vainio.
Lopputulokset menivät näin: Miss Suomi 1974 Johanna Raunio, 1. pp. Talvikki Ekman, 2. pp Leena Vainio 3. pp Tarja Forss ja 4. pp Mirja Keisteri. Kaikki Hopekengät siis viiden parhaan joukossa.
Mitkä ihmeen hopeakengät, ihmettelevät varmaan ne, jotka eivät noita kisoja ole koskaan nähneet.
Seuraavassa otteita Apu -lehden Miss Suomi -jutusta, jonka on kirjoittanut Kiti Andrejew. Pitäkää tuoleistanne kiinni, on sen verran uskomatonta luettavaa!
--------------
Yhdeksän Miss Suomi finalistia väittävät: MISSIKILPAILU OLI HUIJAUSTA
Yhdeksän Miss Suomi -ehdokasta on katkerana. He vakuuttavat, että kolmen tytön sijoitus 5 parhaan joukkoon oli etukäteen sovittu. Yhdeksikkö aikoi lähteä lätkimään jo kolme päivää ennen loppukilpailua, koska Hopeakengiksi nimetty trio sai jatkuvasti erikoiskohtelua.
- Jos olisimme tienneet millaista tämä on, emme olisi ikinä tulleet mukaan. Tämä on skandaali, he kiljuivat!
Johanna Raunio, Mirja Keisteri ja Leena Vainio ilmestyivät juhlapukukierrokselle hopeisissa kengissä, vaikka tyttöjä oli kielletty käyttämästä omia kenkiään loppukilpailussa. Siitäkös yhdeksän muuta -riemastuivat ja nimesivät trion oitis Hopeakengiksi.
- Tarkoitus oli sellainen, että muut tytöt väsytettäisiin. Että tulisi paha mieli, emmekä jaksaisi enää hymyillä, Yhdeksikkö vakuutti.
- Hopeakengät saivat aina valita vaatteet ensin.
Joku muista tytöistä oli pyytänyt vihreää iltapukua, mutta hänelle sanottiin, ettei sellaista ole. Ja kuitenkin Leena Vainio esiintyi mitä räiskyvämmän vihreässä iltakoltussa. Kolmikko oli ilmeisesti päästetty kähmimään vaatteita etukäteen. Muut yhdeksän saivat luvan valita rippeistä.
Yhdeksikkö on vakaasti sitä mieltä, että Hopeakengät veivät parhaat palat ensimmäisenä myös pukinetalo Haloselta, josta kerättiin arkivaatteet.
Hopeakenkien löytäjä oli missinetsijä Mirjam Tiesmaa.
- Tiesmaan rouva oli koko ajan mukana alkukarsinnoissa ja harjoituksissa. Meille yhdeksälle hän ei puhunut juuri mitään, mutta nuo kolme pidettiin hellässä hoivassa koko ajan, tytöt pauhasivat.
Se tarkoitti sitä, että muille sanottiin, ettei sunnuntai-illan kokkareihin kannata pukeutua kauniisti. Ettei aamuisin saa meikata. Ettei lauantai-iltana saanut mennä ulos, vaan piti mennä nukkumaan. Että aamulla oli pakko tulla aamiaiselle.
Hopeakengät taas pukeutuivat parhaimpiinsa ja saivat taas hyvää huomiota. Meikkasivat aamuisinkin ja hymyilivät nätisti paikalla olleelle lehtiväelle. Eivät tulleet yhteiselle aamiaiselle. Menivät ulos lauantaina poikaystäviensä kanssa jos tahtoivat. Ja niin edelleen ja aina vaan.
Eräs yhdeksikkö väitti jopa, että heidän puhelujaan kuunneltiin hotelli Helsingissä.
Vastapainoksi yhteishenkeen turvautunut yhdeksikkö kuunteli myös salaa puheluja. Selvisi mm. että Hopeakengiltä pyydettiin kauan ennen loppukilpailua lapsuuden
, jos muka onni potkaisisi.
Missikisat oli kyllä niin iso soppa, ettei Suomessa ole ennen moista nähty.
Anneli Björkling, kahden vuoden takainen toinen perintöprinsessa ja sittemmin Miss Skandinavia ja Miss International, puuhasi tyttöjen emona.
- Hän oli selvästi mukana tässä juonessa, vakuutti Yhdeksikkö. Hopeakenkiä hän kyllä kohteli auttavaisesti. Muut tytöt saivat enimmäkseen nyrpeitä katseita ja suoranaisia peukkuja alaspäin. Ja joskus suoraa huutoa siitä miten joku näytti pelleltä.
Tämä ei jäänyt kyllä huomaamatta meiltä ulkopuolisiltakaan. Tämä täti, jota tähän asti olen pitänyt harvinaisen mukavana ja fiksuna missinä, supatti jatkuvasti Hopeakenkien ja Finnartistien johtaja Eino Makusen kanssa.
Loppukisoissa Aulangolla oli mukana viitisenkymmentä lehti-ihmistä. Jokainen heistä, joka piti silmiään ja korviaan auki, huomasi, että tuossa tilaisuudessa oli jotain läpimätää.
Me toimittajat törmäilimme toisiimme käytävillä, ja jotkut kiljuivat posket palaen: Aah, mitä ihania skandaaleja!
Kieroilun huomasivat kaikki: tytöt, järjestäjät, lehtiväki, television porukka, yleisökin. Ja kaikkia puistatti!
- Suuressa maailmassa kauneuskilpailut ovat kyllä kieroa peliä, mutta täällä rehellisyys maan perii, Anneli Björkling sanoi kuin enkeli viittä vaille loppukilpailua. Samalla hän uskoutui minulle, että tällaiset kisat voitaisiin kyllä jo lopettaa.
Tyttöjä käy sääliksi, koko tusinaa. Eivät raukat tienneet minne kauniin päänsä pistivät kun tänne tulivat. Eivät edes voittoisat Hopeakengät osannneet aavistaa koko sopan sakeutta. Valittamista on niin paljon, että ulkopuolistakin itkettää.
Jo alkukarsinnat olivat kamalat. kolmestasadasta ehdokkaasta kutsuttiin Helsinkiin 56 tyttöä. Joku tuli Vaasasta asti aamujunalla. Koko pitkä päivä oli karsintoja, kysymyksiä, poseerauksia. Ensimmäisten katsastusten jälkeen jatkoon pääsi 17 tyttöä, josta tippui vielä viisi.
-Ja ajattele, niille jotka eivät pärjänneet sanottiin vain, että pue päällesi ja mene kotiin. Matkarahat vain tarjottiin, mutta ei edes ruokaa tarjottu koko päivänä!, eräs Yhdeksiköstä puhisi.
Tytöt valittivat yleisesti sitä, että he kärsivät nälkää. Päivät pitkät harjoiteltiin ja usein saatiin ruokaa vasta illalla, jolloin se ei enää edes maistunut. Ilmankos lonkka- ja lapaluut törröttivät kuin jäävuoren huiput monen tytön kropassa. Kun on laiha, niin parinkin kilon menetys näkyy pahasti.
Yhdeksikölle kisat olivat vain pahaa mieltä ja rahanmenoa, vaikka kaksi heistä sijoittuikin viiden parhaan joukkoon. Tytöille korvattiin vain matkat, ei muuta. Joku kysyi Annelilta, eikö päivärahojen antaminen olisi aiheellista. Tämä tuhahti, että ole onnellinen, että pääset koko kansan katsottavaksi televisioon, mitä siinä maineessa enää päivärahoilla tekee.
Menojakin tietysti oli, kuka uskalsi lähteä edes alkukarsintoihin omissa ryntteissään. Muutamat tytöt lähetettiin ostamaan topatut rintaliivit, koska kuulemma missi ilman tissejä ei ole missi. Ja joskus piti illalla mennä haukkaamaan voileipä omalla kustannuksella.
Tytöt joutuivat poseeraamaan Vepsäläisellä ja Halosella mainospätkään. Tehtiin mainoksia Elsa Arennolle, Finnartisteille ja Toyotalle. Näistä hommista ei tytöille tietysti maksettu penniäkään, vaikka he tekivät työt. Muut nostivat rahat.
Miss Suomihan saa 2 500 mk ja auton vuodeksi käyttöönsä. Ensimmäinen perintöprinsessa saa 750 mk, toinen 500, kolmas ja neljäs huvittavat 250 mk. Menot taisivat olla suuremmat kuin palkinnot. Lisäksi tytöille annettiin uimapuvut, rantaviitat, kilpailukengät ja peili-meikkilaatikot. Eikä muuta.
Se oli surullista, masentavaa katseltavaa. Kaunotartanssijaisista puuttui 4 tyttöä. Pitkä juhlapöytä oli täynnä hurmaavasti ohimoilta harmaantunerita herrasmiehiä - mistäpälie ilmestyneet ja mitä he siellä tekivät. Johtaja Makunen uhkasi jättää maksamatta edes matkarahoja tytöille, jotka näin kelvottomasti hylkäsivät nämä suuret juhlat.
Pari tyttöä häipyi rahojaan ottamatta ja kiroili mennessään. Pitäkööt likaiset rahansa. Liisa Seppälä laskutti myös niistä topatuista rintaliiveistä. Makunen pulitti rahat, mutta sieppasi vielä nuo unelmarinnat kainaloonsa. Pisti kai päiväkirjan väliin muistoksi näistä iki-ihanista bileistä.
Yhdeksikkö piti ihan omat jatkot. Niissä juhlissa oli heidän lisäkseen tv-väkeä ja muita ystäviä. Mutta ei ainuttakaan Hopeakenkää eikä järjestäjän edustajaa.
Kaikkei hulluinta on, että Johanna Raunio olisi varmasti voittanut ilman kieroilujakin.
Hän on ylen herttainen, sinivalkoisen punaposkisen suomalaisneidon perikuva. Pituutta ei ole liikaa, vain 168 senttiä, mutta vartalo kilpailun ehdottomasti sopusuhtaisin.
Huomasitko sinä Johanna kilpailun aikana jotakin vilppiä? - Kyllä meillä oli pientä kitkaa, mutta en minä päässyt oikein selville mitä se oli, Johanna mietti ja puri huultaan.
Hän on Miss Cinema Europa 1973. Tämä olikin konkareiden kisa, sillä vain yksi tytöistä ei ole ollut muissa kauneuskilpailuissa. Siellä liehui Kesäöiden haltiatar, Miss Ruissalo, Miss Helsinki, Lomaneito ja Avun Viikinkityttö.
Kymmenittäin ihmisiä hääri näitten tyttöjen ympärillä. Joukosta puuttui silti yksi: pettämättömän deororantin valmistaja. Tytöt hikoilivat jännityksestä niin, että käsivarret ja kyljet loistivat märkinä.
----------
Tässä oli otteita Avun monen sivun 1974 -Miss Suomi raportista. Sellaista oli siis kultaisella 70-luvulla Miss Suomi -kisoissa. Eikä tämä ollut suinkaan ainoa 70 -luvun missikisavuosi jossa oli skandaaleja! Varsin värittömäksi jäävät nykypäivän jutut ja kisat näihin verrattuna!
![[king]](graemlins/biggrinking.gif)
