Kukaan kun ei uskalla tunnustaa, että johtajuus on synnynnäistä, samalla tavalla kuin musikaalisuus. Jos sävelkorva ja rytmitaju puuttuvat kokonaan, niin hommasta ei tule mitään, vaikka kuinka kouluttaisi.
Eikä siinä ole mitään häpeämistä. Monet ihmiset selviävät kunnialla läpi elämänsä, vaikka se sävelkorva puuttuu. Kunhan eivät laula muulloin kuin snapseja juodessaan.
En tiedä oliko Aleksanteri Suuri musikaalinen vai ei, mutta johtaja hän oli. Alle kolmenkymmenen vuoden iässä hän oli valloittanut puolet silloisesta tunnetusta maailmasta. Sen tiedän, ettei Aleksanteri ollut ehtinyt kovin monen konsultin kursseilla käydä, oli sen verran kiire sen valloitushomman johtamisessa.
Jos suomalaiset organisaatiot osaisivat valita erilaisiin johtamistehtäviinsä synnynnäisiä johtajia, niidenkään ei tarvitsisi tuhlata aikaa ja rahaa johtajiensa kurssittamiseen. Jos eivät osaa valita, sitten joutuvat kurssittamaan. Vaikka ei siitä niille hyötyä ole. Viulu ei soi, jos ei ole korvaa.
http://www.tekniikkatalous.fi/doc.ot?f_id=1164966
Allekirjoitan täysin. On käytännön kokemusta monelta eri tasolla.