Korostan tässä aluksi, että nämä ovat vain omia pohdintojani, joten älä pahoita mieltäsi näitä lukiessasi. Tein vastaavanlaisen raportin tammikuussa ja positiivisen vastaanoton vuoksi katsastin tänään Tapiolan karsinnat, tässä tuloksia.
T. Miku
Suomalainen naiskauneus voi hyvin
Parhaat päivänsä nähnyt espoolainen kauppakeskus kylpee kauniissa syyssäässä. Sisällä juhlivaa Tapiolaa kunnioittava espoolaisväki on saattanut ostaa Andiamon kengät, kurkistaa Sinooperin jouluaskarteluvalikoimia ja ostaa lahjatavaraliikkeestä hartioita lämmittävän ryynityynyn kun kauppakeskuksen kaiuttimista kajahtaa iloisen pirteä ääni kehottaen ostelevaa kansaa kerääntymään esiintymislavan eteen keskuksen aulaan. Alkamassa on yksi kahdestakymmenestäviidestä Miss Suomi 2004 –osakilpailusta.
Miss Suomi –osakilpailut ovat aina hyvin samanlaisia. No, jos hyvä kaava on löydetty, miksi sitä kerrasta toiseen vaihtamaan. Kaavan hyvyyttä voi toki kyseenalaistaa: ensin missejä kävelytetään kymmenen sisääntulon voimin erilaisissa muotivaatteissa, sitten kaivetaan uikkarit esiin ja esitellään tuomaristo, lopuksi kruunataan voittajat. Yksikään kandidaatti ei puhua pukahda mitään koko shown aikana, mutta kerta kerran jälkeen tuomaristo ja juontaja muistavat korostaa haastatteluosuuden merkitystä. Koska yleisö ei kuule tyttöjen puhetta, sillä ei ole oikeutta kyseenalaistaa varsin kummallisia voittokolmikkovalintoja ja tuomaristo saa työrauhan. Näin voidaan juntata läpi perustelemattomia valintoja, vaikkakin tällä kertaa yleisölle tarjottiin rehellinen mahdollisuus katsella kuinka tuomarit laskivat pisteet yhteen lavan vieressä – eli se siitä etukäteen sovituista valinnoista. Kello- ja kukkakauppiaat sekä optikot muuten päättävät suurella ääntenenemmistöllä siitä, miltä semifinalistit kunakin vuonna näyttävät, sillä tälläkin kertaa tuomaristossa istuu ko. alojen edustajia. Kuten muissakin kahdessakymmenessäneljässä.
Paitsi tuomaristojen ammattinimikkeet, löytyy osakilpailuille muutakin yhteistä – nimittäin itse missit. Näitä tyttöjä näkee harvoin osakilpailuareenoiden ulkopuolella kilpailemassa, tämä on ihan oma maailmansa. Nämä tytöt ovat harvoin tunnettuja missinimiä, vuoden aikana he kaartavat tukun kahden suuren osakilpailuita ja häviävät sitten vähin äänin pois alalta. Joku helmi löytyy aina silloin tällöin, sillä pakkohan se terävin kärki on löytää, mutta siihen se sitten jääkin. Tällä kertaa taso on kuitenkin varsin lupaava(!) ja se tekee tylsähköstä osakarsinnasta seuraamisen arvoisen. Lipevän miesmallin sipsuteltua lavalla päästään itse misseihin, joissa ruodittavaa toki riittää.
Numerolla yksi kilpailee Saara Jaamala. Parikymppinen vantaalaisneito on selkeästi käynyt mallikurssin ja osaa kävellä ja poseerata kuin viimeistä päivää. Ihan herttainen ja kiva tyttö, mutta ah niin tavallinen, että. Vaikea olisi kuvitella Saaraa Miss Universum –kisaan, vaikka 173 senttiä ja hyvä ryhti kantavatkin hänet joukon parhaana lavaesiintyjänä kisan loppuun asti. Vaalea polkkatukka ei ole kovin missimäinen ja jotenkin jotain jää kaipaamaan lisää. Numero kaksi, helsinkiläinen Anna Pohtimo on puolestaan aivan liian kokematon. Erittäin kauniit kasvot, tumma kiva tukka ja sirpakka vartalo ovat plussaa, mutta kovin totisena taivaltaa Anna kisan lävitse. Hauskasti missimäinen nimi ja monen vuoden takainen finaalipaikka BeeDeestyttö –kisassa eivät vielä auta Annaa kisan kärkeen, mutta ehkä sitten vuoden päästä. Lisävuotta kaipaa myös numero kolme, helsinkiläinen Johanna Olkkonen. Outi Alasen pidennetty kaksoisolento on ihan viehättävä pakkaus, mutta heikko lavaesiintyminen ja vähäinen hymyily ei auta Johannaa kisan kärkeen.
Helsinkiläisillä jatketaan ja numerolla neljä lavalle astelee pääkaupungin Piia Leskinen. Laajat, valistuneet kasvot, kiva punainen tukka ja riittävä pituus, mutta karismassa uupuu. Kun vielä uimapukukierros paljastaa joukon kookkaimmat reidet on pakko toivottaa Piiakin kotiin sekä kasvamaan että kutistumaan. Ehkä sitten kahden vuoden päästä uudelleen. Yhä edelleen jatketaan pääkaupungin hengessä, mutta niin kovin hengettömän oloinen on numero viisi, Mira Salo, että ihan puistattaa. Hän on yksi kisan kauneimmista tytöistä, kerrassaan upea, mutta niin kovailmeinen ja hymytön että tulee orpo olo. Pituutta on yli ”sataseitkyt” mutta harjoiteltavaa riittää. Onneksi numero kuutonen, Laura Törnblom on osansa harjoitellut ja lava täyttyy kisan iloisimmasta hymystä. Upea kaunotar, mutta vielä aika raakile.
Raakileelta ei sen sijaan näytä numero seitsemän, Vantaan Milla Perttula. Upea hunajainen hiuspehko, sopivan sähäkkä olemus, riittävä pituus ja kauniit kasvot nostavat Perttulan takarivistä ykköseksi. Hivenen keinotekoinen kokonaisuus, mutta eiköhän se siitä hioudu. Tuomariston edustaja kehuu Perttulan viehättävyyttä ja jokainen paikalla ollut miehenpuolikas Perttulan viehättävyyksiä. Jos Perttula pääsee kansainvälisiin kisoihin on siinä Venezuelan kunnanisillä ihmettelemistä! ”Ettäkö ihan aidot?”. Kyllä vaan ja suomalaista luomuvientituotetta parhaimmillaan! Perttulan perässä lavalle kipuaa kisan suloisin tyttö, upea turkulaisblondi Sarianna Kankaristo. Kunhan Sarianna saa katseensa pois lattiasta ja treenaa kroppansa sopusuhtaisemmaksi saa Suomi hänestä oivan edustajan. Hiukan kovempi työ sen sijaan joudutaan tekemään, jotta lohjalaisesta Anna Aallosta tehdään kauneuden lähettiläs – numero yhdeksikkö on kyllä ihan hyvä esiintyjä, mutta jonkinlainen muuttumisleikki olisi paikallaan. Numero kymmenen, turkulainen Janina Sourander on ehkä kisan valloittavin persoona, nuori ja nätti, mutta kokemattomuus lavalla paistaa vielä aivan liiaksi läpi.
Kun katselmus on ohi, on katsojalla positiivinen olo. Vaikka askelkuviot ovat hukassa ja välillä itse missitkin, on suurimmassa osassa heistä tulevaisuuden potentiaalia. Näistä tytöistä saa tiiviillä valmennuksella kelpo missejä ja uusia ”suvihartlineita”. Se vie ehkä useamman vuoden, mutta ”vielä on ikää jäljellä” ( vanhin on 22-vuotias). Suomalainen naiskauneus voi siis hyvin.
Ai niin, se tärkein meinasi unohtua. Tuomaristo puhuu sanansa ja voittajaksi kruunataan mitenkään yllätyksettä Milla Perttula. Kakkonen ja kolmononen ovat sitäkin suurempia yllätyksiä järjestyksessä Anna Aalto ja Mira Salo. Salo ei hymyillyt edes voittokolmion yhteiskuvissa, joten petrattavaa riittää. Mutta kaikkinensa hyvä sato, sanon minä!
