Aktiivisesti kansainvälisiä kilpailuita seuraavana olen usein miettinyt sitä, koska tyttö on valmis kansainvälisiin kilpailuihin. Se on kiinni monesta asiasta, kuten ulkonäöstä, asenteesta, esiintymistaidosta yms. Olen saanut asiaan perspektiiviä juttelemalla useiden kansainvälisten missikouluttajien kanssa, joidenka missit ovat pärjänneet suurissa kilpailuissa. Mielestäni tämä valmiuden kehittäminen on Suomessa uskomattoman huonoissa kantimissa. Vuodesta toiseen lähetetään ulkomaille missejä, joissa voisi olla potentiaalia kehittyä, mutta he eivät vain ole yksinkertaisesti valmiita sijoittumaan kärkeen.
Otan esimerkin viime vuoden Miss Bikini / Miss Earth Finland 2005 -kilpailusta. Siellä mielestäni kaikkein paras tyttö Miss Earth -kilpailua ajatellen (Corinna) jäi kokonaan kärkikolmimikon ulkopuolelle. Hänellä oli sosiaalisia taitoja, kielitaitoa ja tsemppiä. Ulkonäössä olisi ollut hiomista, mutta hän olisi kuitenkin ollut valmiimpi kuin muut kilpailijat lähtemään tekemään hyvän suorituksen Manilassa. Tuomaristo ei ollut samaa mieltä kanssani, koska he valitsivat toisen edustajan. Olenkin sitä mieltä, että tuomariston pitäisi osata katsoa enemmän sitä kuka on valmis maksimisuoritukseen kuin lähettää vuodesta toiseen peruskaunistyttö maailmalle, jonka itsetunto painuu maanrakoon heti kättelyssä ja hän ei ymmärrä edes taistella paikan päällä kärkisijoista. Tarkoitan valmiilla sellaista kuin Sarianna Kankaristo lähtiessään Miss Intercontinental -kilpailuun, jolta hiottiin kaikki heikkoudet pois ennen kilpailua. Tulos oli erinomainen (Ipp) ja asenne sellainen, että hän olisi todennäköisesti voittanut kilpailun jos olisi suostunut muuttamaan edustusvuodekseen Saksaan, mitä edellytetään kilpailun voittajalta.