Ketkä ovat sankareistasi?Miss Suomi:Isäni, koska äidin kuoleman jälkeen hän on ollut loistava.
Miss Venezuela:On ihmisiä, joita ihailen (kuten Dalai Lama, Simon Bolivar, Martin Luther King, Oscar Wilde ja Pablo Picasso), koska he ovat rohkeasti taistelleet sen puolesta, mihin uskovat. Kunnioitan suuresti kaikkea sitä, mitä he edustavat. Tosin en kutsuisi tällaisia ihmisiä sankareikseni (itse asiassa minulla ei ole ollut todellista sankaria sen jälkeen, kun näin ”Pienen Merenneidon”).
Uskon, että jokaisen tulee löytää elämäänsä voimaa ja rehellisyyttä itsestään – ei suinkaan etsimällä ”sankareita” ulkopuolelta.
Mikä on kaikkein mielenkiintoisin tai ainutlaatuisin asia, joka on koskaan sattunut sinulle (jokin muu kuin voittosi)? Miss Suomi:Elämässäni on tapahtunut monia mielenkiintoisia asioita. Esimerkiksi poikaystäväni tapaaminen tai matka parhaan ystäväni kanssa.
Miss Venezuela:11-vuotiaana vietin kuukauden köyhässä kyläpahasessa Acelan luona, lähellä Cartagenaa Kolumbiassa. Olin ainoa ulkomaalainen ja vaaleaihoinen ihminen koko kylässä. Vanhempani antoivat minun lähteä Acelan kanssa tuolloin lomalle Caracasista. 36 tunnin bussimatkan jälkeen saavuimme Cartagenaan.
Minulla oli todella hauskaa ja opin uusia asioita – tutustuin maailmaan, joka oli täysin erilainen omaani verrattuna. Se oli silmät avaava kokemus; ymmärsin, että köyhyyttä esiintyy aivan yhtä paljon arvomaailman puutteellisuutena kuin varsinaisena materialistisena köyhyytenä.
Mainitse jokin erityiskoulutus joka sinulla on.Miss Suomi:Olen tanssinut ja soittanut pianoa.
Miss Venezuela:Flamenco-tanssi ja näytteleminen.
Mikä on uratavoitteesi? Mitä teet tai olet tehnyt saavuttaaksesi tämän tavoitteen? Miss Suomi:Haluaisin opiskella matkailualaa ammattikorkeakoulussa. Tulevaisuudessa haluaisin omistaa oman matkatoimiston.
Miss Venezuela:Vielä vuosi sitten minulla ei ollut aavistustakaan siitä, että olisin mukana Miss Venezuela kilpailussa, saatikka sitten siitä, että voittaisin kilpailun. Olen kahdeksantoista vanha. Elämä on täynnä yllätyksiä. Rehellisyyden nimissä on sanottava, etten ole päättänyt päämääristä urani suhteen. Haluaisin kuitenkin opiskella kieliä, koska ymmärrän, että kaksikielisyys antaa minulle valtavat mahdollisuudet viestinnässä kansainvälisellä uralla.
Jos opiskelisin kieliä, haluaisin myös oppia tuntemaan muita kulttuureita ja olla paremmin kosketuksissa ympäröivään maailmaan. Haluaisin myös puhua jonkun voittoa tavoittelemattoman, ekologisia tavoitteita omaavan organisaation puolesta.
Olen ymmärtänyt viime vuoden aikana, että keskittyminen, päättäväisyys ja kova työ ovat oleellisia asioita, jos elämässä haluaa saavuttaa jotain. Uskoisin työskenteleväni jollain tavalla median parissa, koska haluan kommunikoida maailman kanssa.
Kuvaile paikka jossa synnyit. Oliko se pieni kylä? Kaupunki? Maalaistalo?Miss Suomi:Maaseudulla vai suuressa kaupungissa? Olen kasvanut maaseudulla, tosin hyvin lähellä kaupunkia.
Miss Venezuela:Caracasissa, Venezuelassa. Caracas on suurkaupunki, jossa on paljon autoja, melua, teitä ja rakennuksia. Syystä tai toisesta vanhempani kuitenkin päättivät elää siellä ja perustaa perheen.
Mitä toivot että tekisit 10 vuoden päästä?
Miss Suomi:Toivottavasti teen töitä omassa matkatoimistossani ja elän onnellista elämää.
Miss Venezuela:Toivon olevani onnellinen ja tyytyväinen, mitä ikinä sitten teenkin. Jos on onnellinen ja jollain tavalla kantaa kortensa kekoon maailman parantamisessa, ei ole oikeastaan väliä, mitä tekee. (Kymmenen vuotta on pitkä aika!)
Mistä saavutuksestasi olet kaikkein ylpein (jostain muusta kuin maasi edustuksesta tässä kauneus kilpailussa?Miss Suomi:Suurin henkilökohtainen saavutukseni on se, että sain koulun käytyä loppuun.
Miss Venezuela:Kun olin viidentoista vanha, muutimme äitini kanssa Coral Springsiin, Floridaan. Meillä oli tuohon aikaan pahoja taloudellisia vaikeuksia ja näin, ettei äitini pystynyt hoitamaan tilannetta yksin. Päätin mennä töihin joka päivä koulun jälkeen. Minulla oli hädin tuskin aikaa tehdä läksyni, saati sitten saada ystäviä. Kun sitten sain palkkani ja vein sen äidilleni odottamatta itse penniäkään, tunsin olevani sitoutunein, vastuuntuntoisin, työtäpelkäämättömin ja ennen kaikkea ylpein ihminen maan päällä. Elämäni jatkui näin puolitoista vuotta. Koen kasvaneeni henkisesti hyvin paljon tämän kokemuksen kautta.
[ 15-02-2003, 12:57: Viestiä on muokannut: Missit.net Team ]
