Raportti missikarsinnoista.
Kello on kuusitoista. Helsingin messukeskuksessa ovat messuvieraat kurkistaneet Taivalkosken ja Aurinkomatkojen messukojuihin, maistaneet Ilmajoen polkkakarkkeja ja ottaneet Lohjan happamalta omenatytöltä yhden happaman omenan. Lämpötila on yhtä korkealla kuin odotukset tulevista kaukomatkoista tai mielikuvat Pohjoisen keväthangista. Hallissa 5 toistaiseksi hallitseva Miss Suomi Janette Broman tarttuu mikrofoniin ja showtime voi alkaa.
Jokaista Miss Suomi-finaalia ennen järjestetään parikymmentä Miss Suomi -sakilpailua ja Matkamessujen osakilpailu on niistä toiseksi viimeinen. Yleisöä on lavan eteen kertynyt satakunta ja odotukset ovat kaksijakoiset: toiseksi viimeisessä osakilpailussa voivat kisata joko mattimyöhäiset huippukaunottaret tai se jämäporukka, joka on muista karsinnoista jäänyt yli. Viimevuonna Matkamessujen karsinnan kakkonen oli Kaisa Jaako, ykkönen Kaisa Kilpeläinen. Kisan alettua katsojille paljastuu, että tänä vuonna osakilpailu kuuluu jälkimmäiseen sarjaan.
Kisaa sponsoroivan, ”vain hittimusiikkia” soittavan trendira****n sponsoripaitakierros saa toimia kierrosten ykkösenä. Ilmesen omiin farkkuihin, halvannnäköisiin t-paitoihin ja korkokenkiin sonnustautuneet kilpailijattaret näyttävät enemmän maalaiskylän perjantaiprinsessoilta kuin valtakunnallisen kauneuskilpailun osanottajilta.
Mutta yritystä löytyy. Numerolla yksi kilpailee hyvinkääläinen Jenni Kallio, jonka asenne ja osaaminen viittaavat mallipuolelle ja joka näin täysin hymyttömänä selviää koko osakilpailun läpi. Hiukan hymyä lisää, pidennystä hiuksiin ja uudenlainen meikki niin kyllä se siitä. Numero kakkonen on järvenpääläinen Anu Vuori jonka ikä, 24 v., tuntuu ylös hilatulta kuten myös realistiset toiveet sijoittua Miss Suomi-kisassa. Vuori on kisan aidoin hymyilijä ja ehdottomasti pirtein pakkaus, mutta se ei missikisoissa riitä. Numero kolme, hämeenlinnalainen Paula Mattila nostattaa alun jälkeen toiveita hiukan korkeammalle. Pitkät vaalat ja paksut hiukset ulottuvat takapuoleen ja kasvot ovat erittäin kauniit ja säteilevät. Siihen se sitten jää – kävely on jäykkää ja tanssinumerot kulmikkaita ja karkeita. Mallikurssi olisi oiva satsaus noinkin lupaavalle kandidaatille. Numerolla neljä kilpaileva helsinkiläinen Elina Räsänen on kaikesta päätellen kyllä käynyt mallikurssin, mutta tiukasti lattiaa tapittava katse ja oudosti nykivät hartiat eivät kuulu kauneuskilpailuihin. Hiuksetkin voisi tietysti kammata ennen kilpailemista.
Heikosti alkaneen kilpailijaesittelyn jälkeen numero viisi, Pauliina Koljonen Porvoosta tuntuu kuin taivaan lahjalta. Selkeästi kisan kokenein tyttö, jolla on kisojen kaunein vartalo, kauneimmat kasvot ja lennokkain tanssiaskel. Hän saa kisojen raikuvimmat
ja itse Eino Makunenkin levittää leveille kasvoilleen yhtä leveän hymyn. Selkeä suosikkini. Ja selkeä onkin alassuuntainen hyppy Pauliinan jälkeen, kun numero kuusi astelee lavalle. Jos vantaalaisella Sanna Laaksosella onkin tavallinen nimi, niin tuikitavallinen on myös hänen ulkoinen olemuksensa vahvasiti meikatuista silmistä hamssuiseen mustaan puolipitkään tukkaan asti. Kun umapukukierros vielä paljastaa kisan laihimman kropan ja ilme on ylipäätään tympääntynyt jää kaipailemaan huolellista valmentautumista. Sinänsä sievässä tytössä petraamista riittää vielä paljon. Petraamista ei sen sijaan näytä tarvitsevan numero seitsemän, myöskin vantaalainen Suvi Koivula. Astuttuaan lavalle hän jähmettää kasvoilleen luonnottoman ikihymyn, joka ei sammu edes silloin kun juontaja jättää kuuluttamatta Suvin palkintoa hakemaan. Hän on kisan ylväin tyttö, mutta jotenkin niin luonnoton, että tulee orpo olo. Onneksi numero kahdeksan, jyväskyläläinen Maria Pesonen on sitten sitäkin luonnollisempi. Hän on kisan herttaisin ilmestys, pitkä punainen tukka keikkuu kivasti takapuolen päällä ja aurinkoinen hymy valaisee kauniin säännöllisiä kasvoja. Maria on selkeästi kisojen toiseksi kaunein ja samaa mieltä tuntuu olevan yleisökin. Marian jälkeen numero yhdeksän, tuusulalainen Jenni Säynäjärvi tuntuukin jotenkin taas liian tehdyltä. Ylipirteä esiintyminen ja varma tanssitaito, pitkät hiukset ja kasvoille valettu ikihymy – periaatteessa ihan ok, mutta jotain jää kaipaamaan. Ihonvärinen huulipuna ei näy mihinkään lavalta eikä vahva silmämeikki ehkä ihan tee oikeutta näinkin nuorelle tytölle, 18 v. Nuoruus jääkin sitten siihen, sillä vaikka viimeinen kilpailija helsinkiläinen Maria Vilenius onki vasta 18-vuotias, saa hänestä enemmän keski-ikäisen kuin nuoren tytön vaikutelman. Hamssuinen vaalea hiuskuontalo ja omituinen meikki tekevät hänestä kilpailijakymmenikön äidin.
Kun kierros on käyty, on kaikki jo nähty. Kaikki tytöt ovat tietysti omalla tavallaan nättejä, mutta Miss Universum-kisat tuntuvat aika kaukaiselta ajatukselta näitä tyttöjä silmäillessä. Oikeastaan osakilpailun tarkoituskin jää hämärän peittoon, sillä enemmänkin tulee mieleen se, että onneksi löytyy tällaisia foorumeita, joissa kuka tahansa yli 168-senttinen nainen saa toteuttaa lapsuuden haavettaan. Nämä tytöt saavat leikkiä prinsessaa yleisön edessä, vaihtaa salamannopeasti vaatteitaan ja tulla aina uusissa kuoseissa yleisön eteen. Pienen hetken nämä tavalliset tytöt saavat olla malleja ja roolimalleja pienemmilleen. Pienen hetken he saavat tulla takeltelevan missijuontajan eteen hymyilemään tämän kertoessa heistä paino ja pituustietoja, joissa näyttää olevan hyvän tytön lisää. Vaikka ensimmäisen kierroksen jälkeen tulee sellainen olo, että toivottavasti kaikki olisi jo pian ohi, voi kuitenkin olla onnellinen siitä, että kymmenen unelmaa on toteutettu. Mikä tekee elämästä elämisen arvoista? Se että saa toteuttaa unelmiaan. Miksi vaatisimme enempää?
Kuitenkin vaatimuksen filosofia saa uuden käänteen, kun Broman vihdoin saa pienen odottelun jälkeen tuomaristolta kolmen kauneimman nimet. Eino Makunen on juryn ainoa asiantuntija, joten messujärjestelijät saavat äänensä hyvin kuuluviin. Siksi lopputulos voi olla millainen tahansa ja siksi on juuri perusteltua että Sanna Laaksosesta tulee toinen perintöprinsessa ja Jenni Säynäjärvestä ensimmäinen perintöprinsessa. Jo yleisönsuosikin nauhan harteilleen saanut Pauliina Koljonen vilkaisee Maria Pesoseen ja itsekin mietin samaa, että kumpi näistä. Paras saa kuitenkin voittaa ja niin Pauliina Koljonen voi leväyttää kasvoilleen erittäin tehdyn hämmästysilmeen ja kysyä ”ai että minäkö?”. Ainoa moka koko kisoissa, annettakoon anteeksi.
Pauliina saa semifinaalipaikan ja Eino Makusen onnittelut. Entinen Farkkutyttö on erittäin vahva finalistiehdokas ja missisuosikkini. Ainakin toistaiseksi.
Haluan lopuksi korostaa, että tämä raportti pohjautuu vain ja ainoastaan minun mielipiteisiini ja jos se jonkun mielenrauhaa järkyttää niin antakaa anteeksi. Itse kun nimenomaan kävin katsastamassa mahdollista Miss Universumia, en tuttuja moikkaamassa.
<small>[ 20-01-2003, 20:33: Viestiä on muokannut: miku ]</small>
