Hmm...
Osallistunpa kerrankin keskustelun tuoksinaan Jeren heitettyä ilmoille pienen virikkeen. Quote: "Kuten paras kaverini sanoo, köyhälle ei pidä antaa paljon rahaa...."
Mielenkiintoinen väite... Nyt varmasti saan paheksuvia silmäyksiä tunnustaessani olevani tätä mieltä. Herätetään nyt kuitenkin samaan laskuun vähän lisää pahennusta. Väitän myös, että köyhälle ja sivistymättömälle kauneuskilpailijalle voiton antaminen on suorastaan väärin. Ok, perustellaanpa hieman.
Ensin tämä rikkaus: Mikäli ihminen saa suhteettoman paljon rahaa työpanokseensa, koulutustaustaansa ja sivistyneisyyteensä nähden, hän muuttuu jossain tapauksissa arvoiltaan perusteellisesti. Ajatus siitä, että kaiken voisi ostaa, tulee toimintaa ohjaavaksi tekijäksi: parisuhteissa, vapaa-ajalla ja harrastuksissa. Ja henkilö saa tälle ajatusmallilleen vankkumattoman tuen siltä sosiaalipiiriltään, mistä on lähtöisin. (Vantaa...?)
Siinä piirissähän ihmiset tekvät mitä tahansa ollakseen rikkaita, kauniita ja menstyviä. Valitettavasti tämä mitä tahansa kovin harvoin sisältää ahkeraa opiskelua, kovaa työtä jne. Kaikki pitää olla heti. NYT!!!
Oikoteitä on paljon: rikollisuus, urheilu ja kauneuskilpailut. Missään ei vaadita kovin paljon työtä riskiin ja mahdollisesti saatavaan hyötyyn nähden. Niin... Ei työtä eikä sivistyneisyyttä. Hitunen älykkyyttä on onneksi kylläkin aina paikallaan 
Jos Urheilu tai kauneuskilpailut eivät sitten tuotakaan haluttua lopputulosta: (Tigerin vippipuolella ökyilyä), voi aina siirtyä rikollisuuteen.
Ehkä syytä vielä todeta tässä dilemmassa olevan kaksi näkökulmaa: mikro ja makro. Kritiikkini ja pakinani kohdistuu täysin tähän mikro-puoleen: Olen vilpittömästi huolissani äkkimenestyjän tulevaisuudesta, henkisestä kehityksestä ja onnellisuudesta. Vielä enemmän olen huolissani niistä, jotka panostavat kaiken oikopolkuihin, mutta huomaavat sitten (rupsahtaneina, vammautuneina tai huumekoomassa), että ehkä mitään todellista ei jäänytkään käteen.
Makro-näkökulmasta minusta on hienoa, että Suomessakin on rahaa ja menestyjiä. Loistavaa, että huonoistakin oloista ja ilman lahjoja on mahdollista nousta. Upeaa, että Helsingissä on kauniita ihmisiä, liukasta rahaa ja nopeita autoja. Eivät ne ole keltään poissa.
...Paitsi ehkä juuri niiltä, jotka ne omistavat.
Tällaista ajatteli Zig Itsenäisyyshuumaan keskellä.
PS. On se muuten hyvä, että presidenttimme todella edustaa mielestäni sekä ulkoisesti että sisäisesti keskivertosuomalaista.
