Röyhkeä ja rahanahne missi

[Julkkutoimittaja]

Kaikkea joutuu valitettavasti julkkismaailmassa näkemään.
Selvähän se, että yksinoikeushaastatteluista maksetaan. Kun herra X ja rouva X haluavat antaa ensimmäisen yhteisen seurustelujuttunsa lehdelle, sekkivihkot alkavat laulaa, tarjouskilpojakin on nähty.
Kun laulaja tai muu ammattinsa erikoisosaaja tahtoo mainosta uudelle tuotteelleen, hän saa sitä, jos lehdet hänestä kirjoittavat. Kukaan ei tietenkään tästä erikseen maksa.
Jos missistä tehdään juttu, hänelle yleensä maksetaan kuvauspalkkio, sillä poseeraaminen on hänen työtään. Näin, vaikka juttu olisi fifty-fifty hänen haastattelunsa ja kuvaus.
Mutta eräs nimeltämainitsematon missi meni taannoin PIKKUISEN yli vaatimuksissaan. En erittele tietenkään kuka enkä edes kerro, mikä tilanne tarkalleen oli.
Mutta pyysin häntä osallistumaan erääseen hauskaan juttuideaan, jossa hän saisi kaipaamaansa positiivista julkisuutta ja tulisi esiintymään edukseen tässä valioryhmässä.
Missiltä meni jutun kanssa aikaa noin 5 minuuttia. Hän pyysi tästä korvauksen. Häntä ei kuvattu, häntä vain haastateltiin.
Sanonpa vaan, että ahneudella rajansa. Koskaan ei tämä missi enää tämän lehden sivuilla rieku.

[65]

Eihän tossa nyt mitään ihmeellistä ole. Kaikkihan me tehdään työtämme vain elääksemme. Missien rahallinen ura on monesti hyvin lyhyt. Monesti kolmen vuoden jälkeen on jo miettittävä mitä isona tekee ja palattava arkeen. Olen tässä elämäni aikana seurustellut niin perintöprinssesojen kuin miss suomi finalistien ja mallien kanssa. Todella harva tekee nappulaa esimerkiksi mallina niin, että se ainoana tulolähteenä elättää. Bisse Öunap:lla on varmaan suomen ennätys uran pituudella ja on vielä neljäkymmpisenäkin suhteellisen hyvässä ruummillisessa kunnossa. Älä ota hernettä nenään yhdestä tollaisesta yksittäistapauksesta. Olisit maksanut korvauksen ja jatkanut ikuista hymyilevää hyvinvointiasi. Life is life.
 
 [ 09-04-2002, 13:04: Viestiä on muokannut: VALVOJA ]

[Sini]

Ha haa, nyt paljastit itsesi! Taidanpa tietää kuka olet.. vaikka olen sitä aiemminkin epäillyt supliikin esiintymisesi perusteella.
Totuushan on se, että jotkut lehdet maksavat -toiset ei!  Henkilökohtaisesti, (olen sitten vaikka rahanahne)mutta valitsen mielummin sen maksavan lehden, koska jutusta tulee yleensä totuudenmukaisempi ja silloin mieluiten kertoo vaikka enemmänkin asioistaan.  

[Julkkutoimittaja]

Monomeno:
Nyt kyllä et ymmärrä journalismista höykäisen pölähtämää. Olet tyypillinen lukija, joka luulee, että julkut saavat rahaa heistä kirjoitetuista "mainosjutuista." Ei TOD. pidä paikkaansa. Olisihan se her*****sta, että voisi ensin mainostaa itseään ja sitten vielä rahastaa sillä. TÄllehän nauraisivat kissat ja koirat.
Sini:
Enpä usko, että tunnistat minua ja mitä sillä on väliäkään. En kyllä tiedä, miten voisit tunnistaa, kun kyseinen juttu ei ole vielä edes ilmestynyt - sen verran tuore se on...
Jutusta tulee "maksettuna totuudenmukaisempi"... nyt kyllä taas heitti, ohhoh. Se jos mikä on sensuuripolitiikkaa se. Journalismi on aina sitä, ettei sitä manipuloida EDES haastateltavan taholta.

[Sini]

Ja-ha! No sittenhän ei auta muu kuin  "jatkaa arvailua" ja jäädä odottelemaan kyseisen jutun ilmestymistä............  

[Julkkutoimittaja]

Arvailua ei kannata jatkaa, ainakaan julkisesti, sillä sehän on tämän saitin säännöissä (käsittääkseni) jo kielletty. Tai ainakin vakiintuneessa käytännössä.
Miten tosin voit tietää, mikä juttu ja missä lehdessä on kyseessä, kun se aikanaan ilmestyy - tätä ei logiikkani voi ymmärtää.
Ja mikä sai sinut alun alkaen kirjoittamaan voitonriemuisena "hahaa, paljastuit." Miten liityt kyseiseen alustukseeni????

[65]

Taivaan tosi, en ymmärrä journalismista tasan yhtään mitään, eikä ole paljon haluja ymmärtääkkään kaikilla sen saroilla. Kunhan annoin oman kommenttini aiheesta. Itse olisin erittäin huono journalisti, koska olen todella huono sanomaan naisille vastaan asioissa kun puhutaan rahasta. Sanonta kuuluu: se ei ole hullu joka pyytää, vaan se joka maksaa. Ja eihän koskaan tiedä jos kyseessä olevalla haastateltavalla on ollut epämiellyttäviä kokemuksia lehteänne tai jopa toimittajaa kohtaan. Ja ehkä haluaakin pysyä pois lehtenne sivuilta. Kolikolla on aina kaksi puolta. Monelle julkisuuden henkilölle on lehtien sivuilla näkyminen elämän tärkeimpiä asioita. Tiedän tapauksen, jossa se on mennyt yli jopa hyvän ihmissuhteen. Arvomaailma kun meillä kaikilla on niin erilainen. Toiset ovat valmiita tekemään mitä hulluimpia tempauksia, kunhan juttu vain ylittää kynnyksen niin, että siitä saadaan lööppi aikaan...sillä ei ole merkitystä kunhan vain jotain kirjoitetaan. Jotkut voivat vaipua jopa depressioon jos heistä ei kirjoiteta mitään.
Kun on tottunut olemaan julkisuudessa ja palstoilla, niin putoaminen siltä saralta voi olla kestämätön paikka. En usko, että sinun tapauksessa on kuitenkaan kysymys näin vakavasta tapauksesta. Siitä syystä kyseisellä henkilöllä tuntuu olevan pää kunnossa ja pystyy tai haluaa valikoida kumppaneita joiden kanssa tekee yhteistyötä. Näin se vaan menee. Kun et ole nähnyt kolikon toista puolta niin ei kannata ottaa liian jyrkkiä kannanottoja ja kirjoitella niistä.

[Sini]

No mielestäni en olekkaan täällä julkisesti arvuutellut henkilöllisyyttäsi, vaan ihan omana tietonani asian pitänyt. Kaikki muu jääkin arvailujen varaan...puolin ja toisin.....
Ps. Voisit kaivaa sen herneen pois nenustasi ja niinkuin monomenokin sanoi; Life is life.  

[Julkkutoimittaja]

Herne nenussa? No ei sinne päinkään. Minä vain kerron teille tietämättömille, kuinka näitä juttuja tehdään. Ja voitte kysyä keneltä tahansa toimittajalta, niin NÄIN NÄITÄ TEHDÄÄN. Tiu vaan teillekin ja tau  

[Sari Mustonen]

Sini tuossa sanoi, että kun lehti maksaa jutusta siitä tulee totuudenmukaisempi. Itse olen hiukan toista mieltä, jos Sini sallit        

Mielestäni se asia on juuri niin, että kun otat maksun haastattelusta niin silloin lehti kyllä varmasti kirjoittaa mitä haluaa. Kun taas annat jutun ilmaiseksi voit helpommin itse vaikuttaa jutun sisältöön. Tämä on minun kokemukseni ja toiminut on. Molemmat tyytyväisiä, lehti saa hyvän jutun ja haastateltava jutun millaisen haluaa.

Yksi lehti on minun tiedossani, joka ei anna juttuja etukäteen haastateltavalle luettavaksi on Iltasanomat. Muut kyllä ovat lähettäneet sähköpostitse luettavaksi jutut. IS:llä on tämä linjaus sen vuoksi että aikaisemmin on tapahtunut jotain väärinkäytöksiä eli juttu onkin ilmestynyt jossain toisessa lehdessä. He kyllä lukevat ko. jutun haastateltavalle.
 
 [ 30-05-2002, 18:10: Viestiä on muokannut: Sari Mustonen ]

[Sini]

Niin, jokaisellahan meistä on omat kokemukset lehtien / toimittajien käytännöstä. Tämä on oma kokemukseni ja näin itse asian ajattelen ja koen.

[Sari Mustonen]

Totta Sini ja jokainen toimittaja on ihminen.

[Julkkutoimittaja]

Jokainen, joka erikseen HAASTATTELUTILANTEESSA tai sitä ENNEN pyytää, saa lukea haastattelunsa.

Jälkikäteen siihen EI TARVITSE SUOSTUA.

Asiavirheet voi korjata.

Haastateltava ei kuitenkaan kirjoita juttua eli jos hän näyttää mielestäni nuutuneelta ja väsyneeltä, hän näyttää sitä tasan tarkkaan myös jutussa ja vaikka haastateltava kuinka tahtoisi muuta, se ei käy. Toimittajalla on olosuhteiden, ajan, paikan, tilanteen jne kuvausoikeus sananvapauden nimissä.

Juttua ei voi antaa ja olla antamatta. Näin ollen sitä ei voi perua kuin ERITTÄIN PAINAVASTA syystä sen jälkeen, kun haastattelu on tehty. Syyksi ei riitä toisen lehden parempi tarjous tms. oikku: "tulinkin toisiin aatoksiin." Mitä ovat painavat syyt, sen voi viime kädessä määrittää vasta jokin virallinen taho.

Jos kysyn osakommenttia johonkin juttuun haastateltavalta, hänellä on oikeus tietää, missä yhteydessä lausumiaan käytetään ja lukea myös antamansa kommentit etukäteen. Ei muitten kommentteja! Ei koko juttua - tietenkään.

Kun haastateltava kertoo toimittajalle ummet ja lammet nauhuriin tms., hän ei TODELLAKAAN tule ainakaan minulle länkyttämään, että poistetaan tuo ja tuo, en mä enää halua tuota sanoa. Sanottu mikä sanottu ja piste. Kaikki muu on sensuuria, jota journalismi kavahtakoon.

[Sari Mustonen]

Hyvä julkkutoimittaja, painavaa asiaa!

[Connery]

Minä en ole uskonut lehtiin kirjoitettuja juttuja enää pitkään aikaan. Niin paljon on lehdissä ollut lööppijuttuja, jotka on täyttä skeidaa vaikka 30% jutusta onkin totta. Uskon ainoastaan TV-haastatteluihin joissa homma hoidetaan livenä.

Muutamat toimittajat hakee vaan sensaatiojuttuja, että lehti myisi enemmän ja sillä on tuhottu ainakin mun silmissäni koko lehtitoimittaja joukon maine. Sori vaan...       eli se on ihan hyvä jos julkkikset saavat edes jotain "kipurahoja" tuosta hommasta.
 
 [ 31-05-2002, 23:10: Viestiä on muokannut: Brosnan ]