Tietoa syömishäiriöistä

[1155]

http://www.tukiasema.net/teemat/artikkeli.asp?docID=177

Luin muutama vuosi sitten Fitness lehdestä, että on tehty joku tutkimus fitness ja kehonrakentajista ja heillä on todettu eniten olevan syömishäiriöitä. Liikaa keskittynyt elämä ruokailun ympärille eikä osata elää normaalia elämää, tai oikeammin eivät osaa suhtautua ruokaan normaalilla tavalla.
 
 [ 28-11-2002, 13:30: Viestiä on muokannut: NAISVALVOJA ]

[Liini]

Kehoittaisin kaikkia lukemaan Laura Hakalan (toim.) Siskonmakkarat- miltä syömishäiriö tuntuu- kirjan. Kertoo anoreksian ja bulimian vakavuudesta!  

[69]

Miksi?

[Liini]

Usein missit ja mallit noudattavat erityistä ruokavaliota. Ihan siksi ettei menisi liiallisuuksiin.  

[Tommi]

Onko miehillä syömishäiriöitä? Itse laihdutin liikakilot pois tammikuusta (23 kg) ja nyt ajatukset pyörii ruuassa, ja siinä miten pystyn pitämään kilot kurissa..

[Liini]

http://www.iltalehti.fi/2003/06/25/860523_ih.shtml  

[Priscilla]

Kyllä miehetkin potevat ainakin anoreksiaa ja myös tätä uutta syömishäiriötä; ortoreksiaa (pyrkii syömään niin terveellisesti, että menee liiallisuuksiin). Itselläni on eräs miespuolinen sukulainen (entinen kehonrakentaja), jonka syömisiä olen vuosia ihmetellyt, mutta vasta nyt tajunnut että kyse on todella syömishäiriöstä; valmistaa kaiken ruuan itse (myös leivät yms.), syö mieluiten vain kotona (kun tietää, että ruoka on kevyttä), kylässä kieltäytyy lähes kaikesta missä on liikaa kaloreita (vaikka kyseessä olisi tavallinen kotiruoka) ja syö mahdollisimman terveellisesti.

[Petra]

quote:Alunperin lähettänyt Priscilla:
jonka syömisiä olen vuosia ihmetellyt, mutta vasta nyt tajunnut että kyse on todella syömishäiriöstä; valmistaa kaiken ruuan itse (myös leivät yms.), syö mieluiten vain kotona (kun tietää, että ruoka on kevyttä), kylässä kieltäytyy lähes kaikesta missä on liikaa kaloreita (vaikka kyseessä olisi tavallinen kotiruoka) ja syö mahdollisimman terveellisesti.

Siis minäkin kärsin syömishäiriöstä!      

Lisättäköön vielä, että en syö lihaa.
Alkoholia kyllä käytän jos on tarpeeksi hyvä syy.

Sitä on ehkä vaikea muiden ymmärtää, mutta ruoka on tosiaan meille vähintään puolet urheilusuorituksesta.
Se, että onko nämä mielenterveydellisesti hyviä urheilulajeja (kehonrakennus, fitness...etc) on taas ihan toinen juttu, mutta sanottakoon, että mä ainakin voin todella hyvin sekä henkisesti että fyysisesti!

Tuota haluaisin vielä kommentoida siten, että mies ei välttämättä etsinyt kevyintä vaihtoehtoa vaan ravintosuhteiltaan ideaalisinta.
Kehonrakentajathan varsinkin syövät itseasiassa aika paljon terveellistä ruokaa!    
 
 [ 26-06-2003, 19:57: Viestiä on muokannut: Petra ]

[Iina]

Noita alkupään juttuja lukiessa tuli välittömästi mieleen, että onko se nyt niin häiriökään, että ajattelee mitä syö. Sitten tulikin nuo kommentit, joissa todettiin, että syöminen on osa urheilusuoritusta.

En itse harrasta kehonrakennusta enkä vastaavaa. Mutta syön viisi kertaa päivässä enkä tykkää selluliitista enkä finneistä. Sitä tulee pitkin päivää mietittyä mitä syö, pakostakin. Joskus enempi joskus vähempi.

Minä laskeskelin joskus kanssa ideaalisinta ruokavaliota itselleni. Mutta siitä olen vähän himmaillut...tai oikeammin se, mikä sopii ja mikä ei on jo pinttynyt päänuppiin. Eli en yhtään ihmettelisi, vaikkei "ruokavalioita" noudattavat koko aikaa ruokaa ajattelisikaan. He vain elävät niin, elämäntapa.

En kuitenkaan halua vähätellä ruokahäiriöiden vakavuutta ja ihmisten taipumuksia vähätellä omia pakkomielteitään. Haluan vain korostaa, ettei kaikki ITSEKURI ole häiriötä.

[Liini]

Iina: Totta, itsekuria ja itsestä huolehtemista  pitääkin löytyä ja sen puuttuminen näkyy lihavuutena. Mutta elämästä löytyy paljon muutakin... Siis tarkoitan, että päivät eivät saa kulua kaloreita pohtiessa... Miehillä on myös syömishäiriöitä, mutta huomattavasti vähemmän.

[Pavarotti]

Liinille ja Iinalle bojot ! kyllä itserakkautta sen verran täytyy löytyä ettei käy Jutilat:). Tiedän kyllä, että naisella on erilainen kroppa kun miehillä ja tuli vaan mieleen (taas), että jos liikkuu paljon voi syödäkkin enemmän. Itse syön kuin hevonen ja silti olen aina saman painoinen johtuen likkumisestani, eli polttaa sen verran kun syö niin hyvää jälkeä tulee. Sekin vielä kun muistaa 30:ä-40:een ikäisenä liikkua ja syödä terveellisesti niin on 40:n jälkeen puolet sairauksista hoidettu. Sitä kutsutaan itsensä unohtamis vuosikymmeneksi ja "niinedespäin".
 "Syömisestä kuuluu nauttia eikä ottaa elämän tehtävää"- James Bond- kuuraketti, luku 007 jae 1.

Terv.

[tyttö-22]

Itse valitettavasti jouduin anoreksian kynsiin....on ollut raskasta....Laihduin 37kiloon, mutta nyt painan jo  46kg. Pituutta mulla on 173cm.....Kumpa pääsisin taas kuntoon ja saisin mahdollisuuteni takaisin. KOHTI UNELMAA.

[Jonayla]

Itse valitettavasti jouduin anoreksian kynsiin....on ollut raskasta....Laihduin 37kiloon, mutta nyt painan jo 46kg. Pituutta mulla on 173cm.....Kumpa pääsisin taas kuntoon ja saisin mahdollisuuteni takaisin. KOHTI UNELMAA.

Huh, olet ollut kyllä jo kuoleman rajoilla tuolla painolla. Jaksamista sinulle! Onneksi paino on kohoamaan päin, toivottavasti noin kevyenä oleminen ei aiheuttanut pysyviä vaurioita. 

[mr.sixty]

Itse valitettavasti jouduin anoreksian kynsiin....

Saanko kysyä että miten siihen ajauduit? Kun anoreksiasta puhutaan harvemmin selitetään siitä alusta jolloin se on laukeamassa tai painon tarkkailu menossa yli ja siis mikä sen aiheuttaa?

Kyllä nään tietynlaisessa ruokavalion tarkkailemisessa jotain teveellistäkin. En vaan osaa tehdä itselleni semmoista peruruokavaliota jonka ppäälle saan vetää ne sipsipussit. eli siis ruokavaliota missä saisin kaikki vitamiinit mitä tartten

[Lady-76]

Saanko kysyä että miten siihen ajauduit? Kun anoreksiasta puhutaan harvemmin selitetään siitä alusta jolloin se on laukeamassa tai painon tarkkailu menossa yli ja siis mikä sen aiheuttaa?

Kyllä nään tietynlaisessa ruokavalion tarkkailemisessa jotain teveellistäkin. En vaan osaa tehdä itselleni semmoista peruruokavaliota jonka ppäälle saan vetää ne sipsipussit. eli siis ruokavaliota missä saisin kaikki vitamiinit mitä tartten

Tuo on vanha käsitys (ja valitettavan yleinen myös ammattilaisten keskuudessa) syömähäiriön puhkeamisesta. Parikuukautta sitten tuli muistaakseni kakkoselta hyvä dokumenttin Ruotsin Karoliinisen instituutin syömähäiriöiden hoito ohjelmasta. Hoitomenetelmä on ainutlaatuinen eivätkä psykiatria oikein sitä hyväksy sillä se lähtee siitä olettamasta että henkilön syömäkäyttäytyminen häiriintyy jostain syystä ja siitä johtuva aliravitsemus aiheuttaa psyykkisiä ongelmia. Vanha menetelmä lähtee päin vastaisesta suunnasta. Syömähäiriön puhkeamiseen ei ole yhtä ainoaa syytä ja vanhan hoitomenetelmän piirissä ihminen sairastuu entistä pahemmin joutuessaa pohtimaan mikä meni pieleen sen sijaan että keskityttäisiin paranemiseen. Ruotsalainen menetelmä puolestaan korjaa aliravitsemuksen ja opettaa sairastuneet syömään uudelleen sillä tuloksella että 75% hoidossa olleista paranee niin etteivät he tarvitse enää hoitoja. Vanhassa menetelmässä 50% pääsee kotiin, joista sitten 50% joutuu uudelleen hoitoon.

Yritän siis sanoa ettei syiden selvittäminen ole oleellista vaan nykytilanteen korjaaminen. Jatkuva pohtiminen on jokatapauksessa sairastuneella koko ajan päällä vielä "paranemisenkin" jälkeen ja se on äärimmäisen raskasta.

Voimia kaikille taudin kanssa kamppaileville! Olkaa itsellenne kilttejä!!!!